Tää liiaks on hupaa — — Ja liiaks vastuunalaista toki ukkelin vanhan on kolmea pähkinää purra ja halaista. — Mut ootapas, kauan et lymyä, maa puuttuman ei pidä lemmenrymyä, kun luuvalokoivilta joudan, ja puusta sun nurmelle noudan.
Yrittää kavuta, silmää ylös ja huomaa latvan tyhjäksi, kiukustuneena:
Mitå häh! Ei latvassa ketään.
Vimmastuneena Oinaalle, joka tulee vasemmalta lujaa vauhtia:
Tämä enää ei apinatapaa, Täm' on synninliejusta pohjarapaa — kuten sielunpaimenen kuuluu sana. Noin ensin pähkinät heittää ja kiinni tarrata ja sitten taattua urosta narrata — —
OINAS nauraen:
Miks sappes täynnä on vihaa?
YÖKKÖ Katalasti noin koetella apinalihaa ja käräjäin viisaiuta miestä. tapa meillä on ollut suvusta sukuun Ken laumasta tytärten sorjain Hanuumanin lasten kuuluu lukuun, lie sukua suurta tai luokkaa orjain, hän juhlayönä vasta yhtä saa heittää. Mut tehtyä kuherrustempun hänen tulee itsensä oksiin peittää, ja kukertaa samassa pähkinäpuussa uros kunnes kiipien noutaa heittäjähempun. Näin vanhastaan tapa tyttöjen naittamiskuussa: Vain leikillä pakoon on mentävä. Mut tämäpä loikkii kuin orava lentävä. Ja pyhästä puusta hän pahkinät haki, min vaimonpuolelta kieltää laki.
OINAS Älä muistele menneitä vuosia, nyt leikitään lemmessä uutta jo kuosia.
YÖKKÖ
Ja onkos tämäkin kukerrusta?
Hui-ui, huk-huk ja muuta luritusta
tuo ruippana huutaa ja huijaa.
Näyttäen sulkapähkinätään: