Ja katsopas — sietäisi kuritusta —
Lisäsynniksi kolibrinsulilla puijaa.
OINAS tuimasti:
Äläs, ukkeli, liikaa leukoja loukuta,
Tätä tyttöä et sinä houkuta,
Sua ennen hän mulle jo pähkinän nakkas.
Hän nimelt' on Inra, ja sorjaa
kuin hän uros toinen ei korjaa.
YÖKKÖ arvokkaasti:
Mitä kuippana kuikutat?
Olet hännätön vain ja turhia ruikutat.
Vetää lantiovaatteen alta esiin häntänsä:
Näät, häntäni kahden vaaksan ja tuuman on pituinen, vanha — Hanuuman mun on ristinyt kaikkkein viisaimmaksi ja mukaan häntäni mitan olen tunnettu kaikista rikkaimmaksi.
OINAS koirankurisesti: Olet juupelin arvokas, kyllä sen moukkakin näkee: Mut yhtä mun mieleni käkee — jos herra ei nöyrää pyyntöä hyli — soma oisihan oikein mitata, ihan tuumanko riittää se vaaksain yli.
YÖKKÖ arvokkaan alentuvasti: Laki kieltää orjan ja moukan tätä arvonmerkkiä mittaamasta.
OINAS imartelevasti: Mut oiskohan liiaksi armeliasta, jos kerran orjan ja apinahoukan tuot' ihmettä suotaisees sivellä, kas voisihan herraus hivellä myös lurjusta saparatonta.
YÖKKÖ
Hö-höh, no-jaa, jos varovasti —
Vain nipukasta — —
OINAS
Ihan hipukasta.