Tarttuu samassa molemmin käsin Yökön
häntään ja pyörittää ympäri.
YÖKKÖ karjuu:
Sinä, heittiö, hellitä, heitä!
OINAS
Nyt hännällä hallitse orjia.
Samassa katkee häntä ja jää Oinaan käteen.
Yökkö tuupertuu rähmälleen.
Mitä! häntäkö katkes!
YÖKKÖ kömpien nolona ylös:
Se saumasta ratkes — —
OlNAS etualalla. Yökkö taempana:
Hoh-hoo, tekohäntäkö vallassa onkin?
Nyt tiedän ma uutisen jonkin:
— Ketunhäntä lie ollut tää alunperin.
YÖKKÖ siirtyy repliikin aikana oikealle etualalle: Tuo tänne, ett' tynkään sen rihmalla kerin. Hanuumanin käräjät kohta on lässä, pyhä tuossa on käräjäpuu ja paikka mukulakivellä tässä on viisasten neuvosta mulla. Ei istuntoon voi hännättä tulla, Kas äänestyksessä ainoa keino ja taika on hännän huippu, — nyt tärkki on aika. Tuo oitis le tänne.
OINAS
Jos selvität tarkemmin säätyänne:
Miks teillä on häntä ja arvokkuus?
YÖKKÖ istuutuu kivelleen: Pidä pienemmällä sa kutale, suus! On meille taattojen perintö pyhä! Siks saimme me mannut ja maat, niin pähkinämetsät kuin neilikkahaat, ja siksi ei sovi meille saparo lyhä.