KIRRA
Mit' oottelet sieltä, sa sano?
INRA Meri laiskana makaa jok' ainoa aamu ma turhaan sinitanteren takaa oon kuunnellut ääntä ja sanaa, jok' arvaisi ken minä olen, miks' suvustanikin erilaisena aivan näit' armaita rantoja polen. Mut turhaan, tuo autius antaa vain vaivan.
KlRRA ihmetellen:
Suru sulla on kummacta ikävästä.
INRA käyden kärsimättömäksi:
Ei mitään ymmärrä vaivasta tästä!
KIRRA Mure mulla on muusta — — Minä lemmin häntä, hän sinua, ja kylmänä vieroo hän minua, sano, kuinka ma lempensä nostan.
INRA halveksuvalla ivalla: Sinä palvele, vaivainen yhä kurjemmin nöyrry, joka askele vaivu ja köyrry, niin omanas lempi lie taivainen — —
KIRRA Tuhat kertaa mun murheeni ihanampi kuin hurmaa on auririgon alla.
INRA
Älä häiritse sopertamalla — —
KIRRA
Viel' et sinä lemmestä tiedä.
INRA yhä kärsimättömämpänä:
En nuivaa muotoas siedä!
Mene pois! Minä yksin tahdon olla
ja polttaa rintani auringolla!