Ne maistui kuin kylmä ja kuuma!
Suutelee uudelleen, suutelee pitempään ja raskaammin, äkkiä vaihtuen hurmasta kauhistukseen.
Mik' yltää mun vaiva ja huuma!
Suuressa hädässä:
Maa ilmoja nousee ja nostaa ja aurinko maahan putoo, tulisilmin se saapuu, ja kostaa — tulikärjillä silmäni kiinni kutoo, pään ympäri ilmoja lyö, pään puhki jo ampuu ja vereni syö. — Tulen silmiltä sokeaksi, täm' on kuolemaksi — —
Vaikenee hetkeksi ja jää liikkumattomaksi,
kunnes havahtuu kuin unesta.
Maan alla vai auringossa mun ahdisti rintaa —
KIRRA joka on lähestynyt haaksirikkoista: Oi, katsopas huulien pintaa, kuin beetelinpunainen maljakossa se puuntaa ja hehkuu — —
INRA yhä poissaolevana, polvillaan: Kuin myrkkyä, Kalmaa, kuin tahmaista talmaa ma suudellut oisin, ja kuitenkin lämpimät veret, mua huuhtovaiset ja puhtaat meret ois alta ja syvältä nousseet — —
KIRRA
Ne suutelit punertaviksi — —