Kuin nälkäinen koira nyt tänne osuin ja apinapeikkoa viimeksi hosuin. Jos lie tämä paratiisissa-oloa, on autuus — lievästi sanoen — noloa.
HANUUMAN Noin pelkää vavisten ihminenkin! Nyt nään minä todeksi senkin, ett' olennot kaikki on laatua samaa: jok'ainoa pelkää, jokaista kauhu lamaa. Nun apinalapseni pelkää tulta ja päivää tuo kammoo kuuta ja pimeänhäivää.
Aurinko nousee.
NARKAS
Valo auringon valahti tänne — —
Nousee seisaalleen ojentaen vartalonsa
ja rintansa kohti aurinkoa.
— Oi loimota päin, tuli hurja, niin poissa on pelko ja miel'ala kurja! Taas rantoja pitkin ruuhtani etsiskellen ja sitten pois meren selkiä keinuellen!
Aikoo lähteä.
INRA aivan läheltä
Hui-ui, ho-hoi!
NARKAS seisahtuen:
Taaa ääni se soi!
Mut suloisempi se nyt on kuullakseni — —
HANUUMAN
Se Inran on ääni, mun tyttäreni.