(Puutarhasta astuu Masinissa synkkänä Notoksen ja myrkkyrin väliin).
MASINISSA (ärtyneesti):
Mitä täällä teette!
MYRKKYRI: (kumartaen nopeasti):
Kaks orjaa juo, kun lempii Afrodite
Adonis-parkaa, jota pettää hän
Dionysoon vuoks ja salaa tältä taas
Aresta lempii, joka mustasukka
Hefaistos-äijän vuoks on syystä. — Mutta
Keväisin palaa Afrodite taas
Kuin ensilemmen kainon hurskas impi
Adonis-houkan syliin. Viimeisen
Tään lemmen vuoks me juomme, valtias.
(Kumartaa)
MASINISSA (synkästi):
Aloe niin ei piikikäs kuin kieles.
(Itsekseen)
Mutt' tuhat väkää vaikka joka piikkiin
Viel' liität ja ne tunget sieluun saakka,
On raatelus vain lääke, laimennus
Mua syövää katkeruutta vastaan, joka
Mua raatelee kuin tuhat elonaikaa
Elämää haaskaa hirviöhampain.
(Orjat vetäytyvät pois huomaamatta. Kiireesti rientää Sophonisbe puutarhasta huolenilme kasvoillaan).
SOPHONISBE:
Miks
Juhlasta äkkiä niin poistuit?