MASINISSA (yhä tuijottaen):
Tiedät
Syyn ainaisen. Miks kysyt!
SOPHONISBE:
Mitään syytä en tiedä.
MASINISSA (ivalla):
Et! Et tietenkään! Ei vainkaan
Viattomuus voi mitään tietää. Kas,
Syyt' omaa ei se tunne enempää
Kuin lapsi. Missä syy, ett' onnen päivä
Pimittyy voihkain yöksi. Missä syy —
— sult' tutkaan sitä — ett' nää tutut suojat,
Armaitten muistoin kätköt nyt on harmaat
Ja tunkkahiset loukot? Missä syy
Ett' aatos pyörryttävä nuoruusajan
Sun astunnastas kotisuojiss' näissä
Hedelmä nyt on toukan syömä?
SOPHONISBE (epävarmasti, tietäen mitä Masinissa tarkoittaa):
Aika
Sylissään kantaa karsaan tyytymyksen,
Jok' kaiken toiseks muuttaa kuin ol' aatos.
MASINISSA:
Miks kuitenkin sua vailla elon kulku
Niin mahdoton on kiertää aatoksin
Kuin loputon on ikipimeys
Tai sitä täyttäväinen epätoivo.