Oi, kuule, kuule! Tiedäthän: voi lempi
Pukunsa vaihtaa liekkipunervan
Nopeesti murhanmustaan viittaan. Mutta
Saman se olennossas liekin kätkee.
MASINISSA (ikäänkuin ei olisi kuullat koko Sophonisben pyyntöä):
Nyt aik' on Prokleen neuvo ottaa varteen.
Porteille Karthagon saat suojajoukon.
Pelosta Rooman pakoon turvasit —
Niin käyköön huhu. Kotikaupungissas
Avutta, yksin vuodet vuottaa saat
Sa pääsinpäivääs. Kärsimykset kantaa
Saat kukistuvan kansas, nähdä sen
Kuin kerjurin vuoks hengen rukoilevan
Roomalta rauhaa. — Mielin nääntynein
Kun pyrit taas sa muurit korjaamaan —
Ja perustusta lasket temppelilles —
Juur' silloin, silloin saapuu pelkäämäs:
Numidiasta nousee ryske, kauhu!
Et epäile, ken saapuu silloin. Pelkos
Sen huutaa korviis. — Sielus syytökset
Lyö meren myrskypäinä. Mutta silloin
Enempää toivoa äl' uskallakaan
Kuin kärsinyt ja puhdistunut liet.
Saat huomenissa matkata.
SOPHONISBE (Kuultuaan Masinissan aikeen on Sophonisbe seisonut tyrmistyneenä. Puhkee nyt puhumaan kiihkeän pyytävästi):
En voi,
En tahdo jättää sua, en maailmaas,
Jok' askelella vaikka iskun saisin!
(nopeasti)
Jos viime kevään armon arvioit
Sa suureks liian, katso, kevät nytkin.
Voimassas yhä minut kuolettaa
Tai armoin säästää. Katso, valtias!
Tään elämäni arvan lankeevaksi
Taas vuotan polvistuin.
(Polvistuu).
MASINISSA (nostaa hänet nopeasti syliinsä):
Ei, armas! Ei.
Soimaksi kaikki itselleni kääntyi. —
Näin aistit laadultaanko toisiks muuttuu
Vai muodoltaan tää maailma, ett' ainut
Sun pyyntös pyytäjäks saa syyttäjän.
(Itseään moittien)
Tuhat jo kertaa voitit näin. Miks turhaan
Ka kapinoinkaan. — Meitä daimonit
Kai kiusaa. Mutta kuule! Pyynnöin lempein
— ma miten pyytäisin, ett' ymmärtäisit —
Anovin katsein vastaa syytöksiini.
Kuin salataikaa, pahan katseen tuomaa,
Mun raivoani estä vastakeinoin
Yht' armain kuin on raivokkaat sen oireet. —
SOPHONISBE:
Jo estin sen! Nyt ilojuhlaan! Luulen
Meit' tuolla varrotaan. —