(Prokles poistuu).
SOPHONISBE (syöksähtää oikealta hätääntynein ilmein):
Pelasta minut! Itses pelasta!
MASINISSA (ylväästi):
Matkaan ma lähden mainett' tuhoomaan,
Mainetta Hannibalin! Kaikki kielet
Patsaista Herkuleen luo viiden virran
Saa kuuluttaa koht' uutta nimeä:
Mainetta Hannibalin voittajan.
(Rohkaisevasti)
Siin' armas Sophonisbe, pelastus,
Siin' enemmänkin: uusi elämä.
SOPHONISBE (pahansuovasti):
Ei Hamilkarin poikaa kerska lyö,
Kun kerran heimot Gallian ei lyöneet,
Ei Alppein rotkot ahmanneet. Ei lyönyt
Hänt' Apenninein raemyrskyt. Rämeet,
Suot myrkkyiset ei kotkaa sokaisseet.
Ei Bruttiumin nälkä heikentänyt
Tuot' tahdon voimaa tavatonta. Ykskään
Ei Rooman sotijoista muuta tainnut
Kuin paeta.
(Vähäksymisen väre äänessänsä)
Ja nytkö löisit sinä
Barkidein ylvään sankarin!
MASINISSA (tuskalla):
Miks
Sanoit näin! Miks jälleen iskit, näyttäin
Ett' uskos, intos toisen on kuin minun.
(uhmalla)
No, hyvä! Tärvää voittojuhlan riemu
Jo ennakolta, näytä ett' on ivaa
Sun hymys silloin. Voitan sittenkin!
SOPHONISBE (lähestyen hymyilevästi):