Sun voimas suuri on, sen uskon. Mutta
Miks Roomalle sen tuhlaat! Manner tää
Vain Afrikan on kansain. Hannibal
Sun veljes, sankar ihannoimas. Hän
Ei vihamiehes. Rooman mies sun turmas.
(Houkuttelevasti)
Nyt äkkipäätä luovu Scipiosta:
Uudista vanha liitto. Hannibalin
Saat neronmyrsky olla! Kaataa näin
Voit Rooman kylmän nousukkaan, jok' enemp'
Ei arvoa voi antaa lemmellemme
Kuin orjakauppias.
(Pyytävästi)
Jos säästänyt
Et elämääni vain mua kiduttaakses,
Pelasta lempemme ja Karthago.
(Nopeasti)
Tee liitto! — Sankhuniathan solminut
Jo liiton langat päätöstänsä vaille.
Saat valtatakeet lujat. — Karthagossa
Pelastajan ja suojaajan saat arvon — —
MASINISSA (keskeyttäen katkeran ivallisesti):
Tulet — nään — suoraa päätä temppelistä.
Sen houru pelkos näyttää.
(Uhkaavasti)
Petosmieltä
Se tietää. Myrkkyannost' uutta. Tuskaa,
Sen seuralaista kylmyyttä ja uhkaa.
Sa varo mainimasta nimeä,
Jok' kerta kerran jälkeen muistuttaa
Polusta petospimeästä mua. —
Revetkööt valtamanttelit kuin rääsyt!
Pois seikat, joista miekoin riidellään!
Kiusattu ihminen täss' alastonna
Sun vartoo iskujasi. Mutta liiaks
Sa varo syvään iskemästä.
SOPHONISBE (hätääntyneenä):
Niinkuin
Elämä kallis mulle vierelläs,
Siin totta antaa tahdon lievitystä
Sun sielus poltinhaavaan kirvelevään.
MASINISSA (leppyneempänä):
Pitäisi tietää sun, ett' petturin
Voin pitää, mutt' en liittolaista.
SOPHONISBE (kuin oljenkorteen tarttuen, nopeasti):
Pois
Siis paino valtamanttelin — kuin sanoit —
Pois maasta touhujen ja tuskain lähde!
Tääll' itse kärsit toisten riemuitessa
Tai ostat riemus toisten kärsimyksin!
Maat, kansat, valta, lempi, jumalatkin
Tääll' riidoin riehuvat. Mutt' riistä lempi
Ketjusta tuosta. — Länteen paetkaamme!
Luo toisen meren, mill' ei rajoja,
Luo heimoin rauhallisten, onnellisten —
(Pyytävästi)
Unohtuu vanha petos, vääryys siellä.
Uudesti syntyy puhtaus!
MASINISSA (murheen sävy äänessään):