Lie liikaa
Kakskymment' ikävuotta harteillani
Noit' tarinoita kuullakseni. Kylliks
Lien sotaa käynyt, maita nähnyt, meren
Jok' ainoon tietääkseni suolaiseksi.
Petosta sieluun tunkeunutta — tiedän —
Paolla ei voi voittaa. Taistain vain
Tai kuolemalla.
(Tuskalla)
Sieluas et tänne
Voi jättää. — Katse illan puoleen, pako,
Rukous, uhri samaa sielulle
Kuin hetken uni taikka juopumus.
Niin kaukana kuin lännest' itä sun
Siis aikees minun aikeistani.
(Painavasti:)
Itään
Nyt marssin kiireisesti!
SOPHONISBE (kiivaasti, leimuten):
Syökset näin
Mun aivan suoraapäätä surmaan!
MASINISSA (päättävästi):
Surmaan
Sen kaiken, mikä sielus himmentää,
Ja tahtos tahdostani loitontaa.
Odotus, usko, pyyntö, tyhjiin mennyt,
Nyt tulkoon jäykkä, karmas käsky.
(Uhkaavasti)
Tie
Yks ainoo, tahto yksi sielua
Saa kohta johdattaa! Siis itses kiellä
Sa kaikesta, mik' estää vajoomasta
Sun tahtos tahtooni.
SOPHONISBE (raivostuneena, viiltävän halveksivana):
Tää barbaarein
On tapaa!
(Hetken vaitiolo)
Vuoroin naista mairia
Ja orjaruoskin lyödä.
MASINISSA:
Irti peto!
Sen irti päästit jo. Sep' oiva isku!
Opetus kreikkalaisten tietoniekkain
Lie turhaa korua, se barbaarin
Saa turhaa tuumimaan. — Kariskoon maahan
Silaus hauras sielun saivartajain!
(Miettiväisenä)
— Pääsyyllinen lie hyveoppeineen
Tuo kunnon Prokles. Hyv' ei selvitellä
Mit' elo on. — Lie viisaint' taistella
Kuristaa, raastaa ihmiselukkaa.
(Riehuvasti)
Barbaarin voima yks' on, jakamaton,
Se nuivaa epäilystä vailla murskaa
Tai murskaantuu. Sadannen kerran löit
Sa samaa haavaa. Pedon irti sait.
Mutt' katso: sortui torahampaisiin
Tään karjun turhat vaivat. — Kiittää pitäis,
Jos sopis kiittää barbaarin.
(Tapaillen)
Mutt' keino
Kai siihen keksitään.
(Myrkkyri saapuu puutarhasta)
Kas, siinä mies,
Jok' aina paikallaan, miss' aaltoo raivo.
(Myrkkyrille)
Kaks vartijaa eteeni oiti tuokoon
Astarten papin.
(Myrkkyri pois. Masinissa istuutuu tuijottaen herkeämättä, vastaamatta Sophonisbeen).