SOPONISBE (tyrmistyneenä, katkonaisesti):
Mikä hanke tämä?
— Tekoa julmaa ethän aio?
(Mielistellen)
Ehkä
Nyt solmitkin tuon liiton puhutun? —
Hyvyyksin siunaa siitä Sankhuniathan —
(Voimakkaämmin)
Miks vartijoita? Loukkaat Karthagoa
Hänt' uhkaamalla. —
(Hilliten itseään)
Viisast' ei ois työntää
Pois tarjottua kättä. —
(Masinissan yhä ikäänkuin nauttiessa Sophonisben epätietoisuuden tuskasta).
Ääneti
Ain katsot! Ilmi tuo mit' aiot! Ethän
Karkoita häntä? — Vielä julmempaako! —
MASINISSA (koko olennoltaan muuttuneena):
Viel' julmempaa! Mist' oppinut ois lempeeks
Barbaari.
(Sankhuniathan tuodaan Masinissan eteen, myrkkyri seuraa)
Pappi, vehkeilyjes retket
Nyt aik' on päättää. Tuhat uraa kiersi
Sun arka kavaluutes. Luihu kieles
Loi monet sielunvaivat. — Vaikerrukset
Nää kohta oma valitukses toistaa.
SANKHUNIATHAN:
Ikuiset valitukset palkkas on,
Jos loukkaat mua, Herran pyhittämää.
MASINISSA (jatkaen kuin keskeymättä):
Petoksen tielle oppilaasi veit
Ja Karthagon. Viel' voitettuna samaa
Sa lankaa punoit — vaikka perin turhaan —
Kahdeksan sataa mikatania,
Mun miehiäni, ristiinnaulitsit,
Ja kreikkalaisen Prokleen, lähettini,
Sa tahdoit samaan kidutukseen syöstä.
Tää veri huutaa vertas! — Oppis sanoo:
Silmästä silmä, hammas hampaasta.
Sen pergamenttis lauselman nyt täytät,
Kahdeksansataa kuolintuskaa kantain.
Sun hauraat luusi ristiinnaulitaan,
Palalta pala silvotaan sun ruumiis
Ja viime hetkelläs luut murskataan.