SANKHUNIATHAN:
Kavahda tätä tekemästä! —
MASINISSA (yhä jatkaen):
Kärsit
Tään tuomion sa ansaitun nyt oiti!
SANKHUNIATHAN:
Astarten armo minut seppelöi,
Mit' tulleekin. — Mutt' armon riistäköön
Hän sulta, tytär Hasdrubalin! Muista:
Armoitti sinut minun kauttani
Astarte kerran. Nyt sun kauttas kuolen!
Sun petokses ja heikkoutes kautta.
Kirottu olkoon petoshenkes, ruumiis!
Hedelmä ruumiistas kirottu olkoon!
— Isäisi jumaloita hyljit. Melkart
Sun siitä maahan sortakoon ja Baal
Sun katsees kieroks sokaiskoon, niin että
Vääryyttä luulet oikeaksi, että
Paraskin aivoitukses syyttää sua.
Revelköön elonpuusi juuriltaan
Raivoova myrsky. Kuolo temmatkoon
Äkisti sen kuin korren pyörteisiinsä.
Vain räivä pilkka hetken tallatkoon
Sun lahoovia luitas. Pahat tekos
Phileenein sankarmuisto kostaa näin.
MASINISSA:
Pois viekää hänet! Hymnis lyyraa vailla huonosti sointuu.
SANKHUNIATHAN;
Sulle viime säe:
Petoksen keskell' astut elämäsi,
Yht' yötä rauhaisaa et nuku. Hän
(Viittaa Sophonisbeen)
Sun untas vaivaa, henkeäsi vainoo.
— Näät, laukee kiron kimmat surmassas.
Viel' kuolon takaa käsken, voitan — Tiedä,
(uskon hurmiossa)
Yks intohimo mulla vain, yks halu
Yks haave, aate, viisaus ja houre
Minussa jäytää. — Riemun kylläisyys
Ja tuskan pohjattoman voihkina
On heelmä sen, kun tomumaja tää
Ei nähdä saa, ei tuta kunniaa,
Jok' kerran maat ja taivaat uhrisauhuin
Ja rukouksin täyttää. — Tietäkää!
Ma tahdon jumalaksi tulla, tahdon,
Juur' kuolon kautta tään mun kansani
Mun nostaa jumalaksi, nostaa — — —