Valtias,
Sun suur' on voimas. — Suur' on valtas määrä.
Salama nyrkkis isku. Maahan sortaa
Kuluttavainen vihas. Meren ärjyn
Sun käskys voittaa. — Mutta vuoret vaikka
Sun nyrkkis musertais, vaikk' ankaran
Sa ilmain merten myllerryksen loisit
Iskullas ainoalla, pyyntöäni
Ja pyytämääni kuule. Valtias!
Kolmannen kerran sulta samaa pyydän,
Kolmannen kerran etees polvistun.
(Polvistuu)
Näin kallis, näet, armosi on mulle.
(Kiihkeästi)
Mun seurata suo, armas matkalles!
MASINISSA (kylmästi):
Miks orjaa näytät. Polvennotkistus ei luontoas.
SOPHONISBE (kiirehtien):
Juur' siks ett' oikeuden
Sain muka syntymästä saakka käskyyn,
Nyt korskan luonnon tuon, mi harhaan vei,
Masennan maahan.
(Intomielisesti)
Kädet kurkotan.
Ne armos kiinni saa, jos väsyneet
Nää polvet turhaan pyytää. —
MASINISSA (lempeämmin):
Taatumman
Täält' turvan saat kuin Rooman leiristä.
Jää tänne —
SOPHONISBE:
Olkoon niin, en mieti nyt,
En päättele. Mun täytyy täältä pois!
Kidutus julmin epätietoisuus.
Sumuun sen synkkään ethän heitä mua!
Tääll' autius syö sielun syytöksin.
Sun ruoskas viuhuvainen niin ei vihlo
Kuin niiden sähinä. Oi, mukaan ota!
MASINISSA (yhä lempeämmin):