Harha, valhe
Näin onko sekavaa, vai julma totuus
Näin säkenöikö katseen sokeaksi,
Niin ettei aatos tuumaa astu. Kuinka!
— Sit' aatellako tulis, surmanko
Saa hän ja minä valtakunnan. — Vaiko
Myyn nuivaan sääliin valtakuntani,
Hänet ja itseni.
(Hetken vaitiolo, itseään kauhistuen)
Oh julmaa, Näinkö
Teen kauppaa sielulla ja tavaralla!
— Iloitsee varmaan nyt hän voitosta
Ja juhlaan itseänsä koristaa —
Mutt' miksi viipyy hän?
(Myrkkyri tulee)
Käy, orja, pyydä,
Ett' tulee luoksein valtiatar. Itse
Saat poistua.
MYRKKYRI:
Niin sanovat he aina,
Kun tunto kieltää, minkä järki käskee,
(kumartaen)
Sun käskys järjen mukaan tulkitsen.
(Poistuu oikealle).
MASINISSA:
Hän tulee, tulee! — Viel' ei keinoa,
Jok' auttais mua. Pako? — Taistelu? —
Voi turhaa. — Surma Scipion? — Kai ennen
Molempain meidän surma. — Sophonisbe!
(Kääntyen oikealle, ojentaen käsivarsiaan)
Hymyillen tule, armas! Lempeänä. —
Hymyllä surmaat mun!
(Jää odottavaan asentoonsa. Sophonisbe astuu sisään välinpitämättömän synkkänä. Masinissa kääntyy pois kuin iskun saaneena. Kääntyen jälleen Sophonisbeen päin, murheella):
Ei riemua
Näy sulle voitto tuoneen —
SOPHONISBE (väsyneesti):
Iloitsen
Sun voitostas.