SOPHONISBE:
Näin myöhään oppis varteen otin. —
(kääntyen Masinissan puoleen)
Voimaa
Nyt tunnen, jota jäätäväinen kuolo
Viel' hetken pakenee. Oi armas! Nosta!
(Masinissa nostaa hänet syliinsä)
Mua rakastithan — sano — pian, pian.
MASINISSA:
Sua rakastan, oi rakastan. — En muuten niin julmaks tullut — — —
SOPHONISBE:
Hyvä — Nyt niin hyvä —
(Horjahtaa, kuolee. Hetken hiljaisuus.)
PROKLES:
Niin sammui tähti, joka loistanut
Ois valoin kirkkahin, jos suistaneet
Ei ahnaat vallat sitä radaltaan —
(Hiljaisemmin)
Jos Afrikan ja Hellaan ristituulet
Sit' ei ois peittäneet niin mustiin pilviin.
(Koskettaen Masinissan olkapäähän)
Suo kuollut viedä suojaan: huuto, remu
Koht' alkaa leirissä.
(Masinissa nyökkää myöntävästi. Prokles, Helike ja myrkkyri kantavat kuolleen oikealle. Masinissa jää seisomaan vasemmalle ilmeettömin kasvoin).