MYRKKYRI (palaa, ottaa tullessaan pöydältä pikarin. Pysähtyy keskinäyttämölle. Infernaalisella voimalla):
Te nauravat
Nyt itkekää. Te, jotka itkette,
Nyt malja täyttäkää ja myrkky juokaa —
Te näittehän jo kuolon suuremmaks
Kuin itkeväisen elon.
(Masinissalle)
No, mies. Kohta
Liet kuningas ja herra Afrikan.
— Mutt' näytät huonon kaupan sittenkin
Sa tehneen — Sinä, houkko, käskyläiseks
Mua mainit — narrin naamaa näytellä
Mun täytyi. Mutta nyt jos käskisin
Sa joisit maljan tarjotun.
(Vetää viitastaan pallon, josta kaataa maljaan. Masinissa kääntyy, näyttää odottavan sen tarjoamista).
Äl' luule. —
Sit' et sa ansaitse. Mun ylevä
Tää kuolo yksin opetti, kuin luonnon
Voi pelonheikot äänet vaimentaa.
— Kun teit' en ruhtinaita kaikkia
Voi myrkyttää, ma itse kuoloon käyn —
Käyn kaikkein suurimpaan, kun yksin, vailla
Yht' ainoata ystävätä kuolen. —
Tuoll' kaadun herrain telttain väliköissä,
Ja raadon heitätte te elukoille. —
— Mutt' sinä murrut pala palalta.
(Aikoo nopeasti ulos. Vastaan tulee Gaius Lelius, jolle myrkkyri vetää verhon syrjään. Tällöin näkyy forumilla korokkeella seisova Scipio puhumassa sotajoukolle, josta osa rintamaa näkyy vasemmalle.)
GAIUS LELIUS (laskien kätensä Masinissan olalle):
On päämies saanut tiedon kaikesta. —
Hän levoton on puolestas ja pyytää
Sua forumille. — Sua varrotaan.
(Välinpitämättömänä kulkee Masinissa Gaius Leliuksen johtamana ulos).
SCIPIO:
Massylein kuninkaalle terve!