Karthagon päällikön Hasdrubalin puutarha Karthagossa. Vasemmalla palatsin pääty. Oikealla kotitemppelin portaat kaaressa kulkien etualalta keskelle oikealla. Taustalla kaupunki. Näkyy Ammonin torni y.m. Etualalla avonainen paikka, jonka taka-alalla marmori-istuin ja lotus-kukkien ympäröimä pyhä lähde. Aukeaman eroittaa taustasta sypressi- ja myrttipuut. Näiden takana kulkee käytävä viistoon oikealta taka-alalta palatsin portaisiin. Palatsin luona kasvaa mantelipuita ja ruusuja. Temppelin seinustalla kiertää viiniköynnös. Temppelin kulmauksen takaa näkyy granaattipuita. Kirkas iltapäivä.
SOPHONISBE (istuen marmori-istuimella ja ruokkien lammikon pyhiä kaloja kääntyy Heliken puoleen, joka nojaten porraskaiteeseen vasemmalla katsoo haaveillen Ammonin tornia kohti):
Helike, jälleen mailla unelmain
Sa harhaat. — Liiaks haaveilleet jo liemme,
Ei auta meitä haave hauras.
HELIKE (kuin havahtuen):
Keidasta vailla onnenunelmain
Ma näännyn erämaahan, valtiatar.
SOPHONISBE:
Mutt' keitaalta, Helike, erämaa,
Vain erämaa taas jatkuu loputon. —
— Se matkamiestä nääntäin ahdistaa
Kuin aika tää, tää raskas odotus,
Ja epätietoisuus, mi taivaan ääriin
Luo sumuverhot aavetansseineen.
— Mutt' kuitenkin: viel' tyhjempää kuin haave
On vaikerrus. Siks kerro mulle nyt,
Helike armas, satu tuo, jok' äsken
Niin sseesteiseks sun otsas seppelöi.
HELIKE;
En muuta voi kuin yhtä unelmoida. —
Mutt' vieras samaan sadun aiheeseen
Pian kyllästyy. —
SOPHONISBE:
Ma sulle vierasko!
Ei muinoin kysyä mun tarvis lain
Kuin Proklesta Helike muisteli.