Kauvan jaksat
Sa vuottaa, armas!
HELIKE:
Kestät sinä vielä,
Niin kauan myös Heliken sydän.
SOPHONISBE (on katsonut Proklesta ja Helikeä kyyneltyen):
Rakkaat —
Kaikk' onnenlapset, toivo ihmeinen
Myös mulle antakaa ja suru suokaa
Tuo hiljainen, jok' kyynelpisarille
Niin kirkkaan loisteen antaa, katsokaa:
On katkerat ja kovat kyyneleeni.
PROKLES (riemukkaasti):
Sen arvasin, sen tiesin, taivas kirkkain
On yllä Attikan, on sielu kirkkain
Athenen tyttärellä.
SOPHONISBE (jäykistyen jälleen):
Karthagon, Elissan tytär olen, jaksa en tavoittaa eettermaailmoita.