Kuule
Siis pelastukses sanomaa. Ett' tänne
Kitaan ma pappein uskalsin, se vain
Käy päinsä varjoll' teeskelyn, ett' yhä
On muka liitto luja kuninkaani
Ja Karthagon. Siis apua ma etsin
Kuningas Masinissalle ja vaadin
Myös aviokseen morsiantaan, jonka
Hän sadoin haavoin, urhoteoin lie
Jo ansainnut. Jos tämä vaatimus
Saa röyhkän vastauksen, onpa varoiks
Jo salaliitto tehty orjain kesken;
Sen avull' leiriin kuninkaani sinä,
Me kaikki pian turvaan päästään.
SOPHONISBE:
Kuinka
Sun uskoo kuninkaasi aikeet, juonet
Salaiset jumalkäärmeen vaalijalle,
Min pyhä velvoitus on suojata
Tään kansan elämää kuin kuvan sen
Hän ravitsee ja vaalii.
PROKLES:
Rakkaus lyö
Kyyn matavaisen pään, ei salajuonet.
SOPHONISBE (kuin iskun saaneena kääntyy poispäin, tukahtuneella äänellä.)
Oivasti suuntaat vasamaisi iskut. —
(Orjat ovat taustalla liikehtineet, sytytelleet parfyrimaljoihin loimuavia liekkejä, niin että syntyy pimeän tullen kiihoittava valaistus. Muutamat sinoberilla sivellyt puiden rungot herättävät nyt kaamean tunnelman kuparipylväiden päässä olevien valopallojen vielä valoja heijastellessa. Kauvimpana häämöittää Ammonin temppelistä ja satamasta valoja. — Marsyas astuu esiin.)
MARSYAS (Prokleelle nopeasti):
Käy huhu kaupungilla: Scipio
On noussut maihin rannikolla. Kansa
On kuohuissansa.