Jos oikein
Sen juhlahetken muistan, työnsit pois
Sa auliin palvelukseni, kun naisen
Sait nimen huulillesi, mutta samoin
Kai myrkyn valaa naisen suudelma
Kuin Niilin liejun parhaat myrkkykukat.
MASINISSA (nauraen):
Et taida paljon naista rakastaa!
MYRKKYRI:
En valtias, en tarvitse, kun osaan
sekoittaa itse myrkyt tehoisammat.
— Hitaasti tappavaa en myrkkyä
Ma siedä — — —
MASINISSA:
Etkö koskaan mielinyt
Yrittää itse toisiin maailmoihin?
MYRKKYRI:
Jos narrinnaamioni hetkeks heitän,
Niin sanon: Olen turhaan kokeillut,
Oon maita kulkenut ja etsinyt
Tuiminta myrkkyä ja uskallusta,
Sit' tyynin, korkein mielin juomaan. Mutta
Tää käsi vapisee, tää orjan sydän
Kahleissa pelon, luonnon, ahdistuksen
Viel' arkailee kuin otus säikkynyt.
— Mutt' kerran saanhan orjan muodon heittää,
Kuin narrinnaamioni nyt ma heitin. —
(Entisensä tapaisena.)
Paraillaan keksin uutta valmistetta —
Se ehkä tepsii. Sitä suosittelen
Myös muille.
(Kumartaa, poistuu Masinissan viittauksesta tämän telttaan).