II VARTIJA:
Se ikäänkuin
On hellempää, kun ensin kaihoillaan
Ja kaipaillaan ja vasta sitten mies
Naisensa ryöstää. — Mutta katso, jo
Kuningas seisoo kummulla ja prinssi
Taa kummun katoaa. Noin jäykkänä
Miks seisoo valtias, kuin kuvapatsas?
Jo ratsut näkyvät, he satulasta
Nyt nousevat.
I VARTIJA:
Tuo prinssin äiti on,
Jok' kaulaa prinssiä.
II VARTIJA:
Mutt' totisesti!
En nää ma muita naisia! — Kyll' luulen,
Ett' ilmisota Karthagoa vastaan
Nyt alkaa — — —
I VARTIJA:
Katso, yksin päällikkö
Tiet' tännepäin nyt astuu, synkkänä
Kuin hauta kasvoiltaan. Muut jäljessä.
Aut' armias, nyt alkaa myrsky. Nyt, mies,
Suon suosin mielin vahtipaikan sulle.
(Poistuu. II Vartija asettuu vahtipaikalleen).
MASINISSA (astuu portista raskain askelin, murtuneena, istuu raskaasti kivelle oikealle):