Lemmen lurittajat
Kai ristillä viel' kiimalaulut soittais.
Ja piikaset Astarten muistokseen
Sais koijareilta huilunpätkän, joka
Monesti heiltä lemmenkaihon poisti.
TEUTATES (kärsimättömästi):
Nyt toimeen veljet. Viime yönä hiivin
Luo kreikkalaisen, joka Masinissaa
Ja valtiatarta on opettanut.
Sain varmat tiedot: Syphax lännestä
On hyökännyt ja Masinissan lyönyt.
Tää harhailee Medjerdan tienoilla
Ja ryöstää maita Karthagon, kuin tuuli
Taas aavikoille kadoten. On helppo
Nyt piiloon päästä Atlaan rotkoihin
Ja sieltä Masinissan uljaan luo.
Ken yhtyy hankkeeseen?
MARSYAS (kuin itsekseen):
Ei lännen puolla,
Vaan idän mailla asuu onneni.
Soi huilut siellä vain ja tympanit.
Vain siellä laulun raiku kallioista
Tuo kaiun voimakkaan ja siellä vain
Puun alla manteleita syödä saan
Kanss' immen, joll' on silmä ruskea
Kuin manteli — Siell' himmeet piniat
Ihmeesti mielen tyynnyttää. — — —
TEUTATES:
— Ei aikaa
Nyt muisteloon, sa saavut Frygiaas,
Jos hankkeen uskallat.
-MARSYAS:
Kaikk' uskallan.
(Ojentaa kätensä Teutateelle)
Mutt', Gallos veikko, yksin soida ei
Voi huiluni, ei iloni.