(Kääntyy poispäin).
SANKHUNIATHAN (tulee kiireesti oikealta):
Mua kutsuit tyttärein?
SOPHONISBE:
Sun tahtos on kai, että leiriin jään,
Vaikk' uhkais taistelu?
(Sankhuniathan nyökkää myöntävästi)
Se prinssille
Myös sano. Hän mun saattais kaupunkiin.
SANKHUNIATHAN ( Verminalle):
Jumalten tahto on se, Karthago
Sen vaatii, älköön kenkään estäkö
Hänt' täyttämästä pyhää tehtäväänsä.
(Vermina kumartaa väsyneen välinpitämättömästi ja poistuu,
Sankhuniathan kääntyy juhlallisesti Sophonisben puoleen).
Jäsentes voima nouskoon henkes myötä.
Pyhyyden säteet niin sun täyttäkööt,
Ett' armo, sääli, heikkous tai lempi
Ei tahraa Herran esi-kartanoita!
Tunnetko voimaa, joka kaiken muun
Kuin yhden kuolettaa?
SOPHONISBE (kaksimielisesti hymyillen):