Sit' oivempaa. Saa kuolon tielle käydä!
VERMINA (katkerasti):
Se mulle helppo taito!
(Syöksyy ulos).
SOPHONISBE:
Notos, turvaan
Helike saata!
(Näiden poistuttua)
Saavu surma!
(Sophonisbe aikoo syöksyä aseissaan ulos taistelemaan, mutta hänen avatessaan teltan verhoa näkyy koko leiri tulessa pimeätä taivasta vasten, taistelun ryske kuuluu, näkyy taistelijain haamuja. Silloin Sophonisbe voimattomana päästää verhon putoamaan ja peräytyy takaisin).
SOPHONISBE:
Näinkö
On naisen osa heikko olla! Tuli
Ja rauta verta juova näinkö lyö
Mun voimattomaks, etten kuolla taida.
Mun täytyy, täytyy. — Haa, jo tiedän: kyy!
Kyy myrkkyinen mua kalvaa. — Manalaan
Kai käydä yksin saan!
(Syöksähtää käärmeen luo)
Sun lumosilmäs
Repäisen pois, sun pääsi murskaan.
(Lyö keihäällä käärmeen kuoliaaksi, vapautuneena)
Nyt
Saan itseni ma olla. Näkijää
Ei nyt, ei pappia, ei velvoitusta.
Tuon kaiken huoahdan ma pois kuin unen.
Suur' autuus näin on täytymästä laata,
Suur' onni, ettei toivo rauhaa vie. —
— Oi kultatukka prinssi, syy ei mun!
Ma kuiskaan, kun ma kohta hautaannun
Sun ratsus kavioihin.
(Astuu tyynesti taka-alalle, aikoen ulos; silloin kuuluu teltan takaa Masinissan ääni).