Oi, entinen oot intomieli prinssi!
- Miks synnyin minä alla koidon tähden,
Mi valot, varjot liian jyrkkään jakaa.
MASINISSA:
Varjosta itse tulin, erämaasta.
Kuningas Atlas ontoin silmin siellä
Poikaansa katsoi. Mykistynein suin
Isäini isä haastoi tarinansa.
Medusan päästä synkeästä, joka
Katseensa erämaasta hiiltävästä
Otsalle kiinsi Atlas-kuninkaan,
Sielusta paaden ikikylmän loi.
Tuon äänettömän tuskan omaksein
Ma tunsin. Kirosin: vain aava tyhjyys
Hohotti vastaan kaiun samean.
Mutt' nyt oi, armas! Nyt on huokaus
Kuin helisevä laulu. Turvaisaks
Nään Atlaan jäykistyneen sylin. Otsa
Tuo uurteinen on eetterpuhdas nyt.
— Oi, armas, sun on syy ja ansio —
Mun kosto on ja anteeksantamus.
Oi, enkö tietäis, kump' on onnen aamu!
SOPHONISBE (yhä epäillen):
Mutt' kauvan, kauvan elää daimonit syyt, soimat pimeästä kaivaen. — —
MASINISSA:
On daimoneita meri täynnänsä,
Mutt' Afrodite kulkee yllä sen
Orvokkituoksuin pahat valliten.
Sa Afrodite liljankorkea — —
SOPHONISBE (yhä masentuneena):
En enää vallita ma tahdo, jaksa — —
Syvyyksiin hämärtäyviin painuin jo.
MASINISSA (pettyneenä):