Miks epäilet näin kauvan, armas. —
(Ylevästi)
Tiedä:
Tarjoilla ei voi armoa, vaan suoda
Rukoilevalle. Vaikea ei lie
Sun multa pyytää. Eihän armas? Sano!
SOPHONISBE:
Oi, ei! Sa näytä tie niin raskas käydä,
Ett' aatos kuolon matkataakkanain
Mua painaa, kun sun äänes kuulla saan
Käyn ripeään, käyn ilomiellä. —
MASINISSA:
Helppo
On olla miehen nyt näin voiton puolla!
— On onni, elonaatos täyttö sen
Meill', armas, yhteinen. Jos harhas vuoks
Saat ikeen painamana käydä hetken,
Käyt alla pyhän aatteen kieltämäs.
Jos suur' on rankaisija, ylevää
Sen eteen polvistua. Niinhän, armas?
SOPHONISBE (hurmautuneena):
Nyt valokaaret ihmekuvioita
Luo helmaan seijaan sinen. Yllä, alla
Sädehtii valo uusi — tuttu sentään.
Tuoll' kiertää nuoruusseppel vetreä
Rantoja taivaan. — Se on kaukana
Mutt' aivan otsallain sen tunnen. Taas
On kallis elämä.
MYRKKYRI (Astuu kuulumattomastl sisään, mutta kiireesti):
Oi valtias!
Jos korpit Afrikan suot kylläisiksi,
Niin kiirehdi: jo legionain tahti
Ennustaa saaliin jakoa.
(Kumartaen)
Jo valmis — —
MASINISSA (keskeyttäen):