— Kuulkaa, kuulkaa! huusi Joro kääntyen poikaansa ja vaimoonsa päin. — Sitähän minä aina olen sanonut, että Jehhiimei Feodorovitsh Rotoni on kunnon mies.
Samassa tuli Iro sisään, reippaan ja iloisen näköisenä, helein poskin. Mutta huomatessaan vieraat hän kävi vakavaksi ja tervehti ääneti kaikkia.
— Kuulehan, Iro morsioni! Nyt on päätetty, että häät pidetään kahden viikon kuluttua, riemuitsi Joron poika.
— Kuka on päättänyt? kysyi Iro, käyden kalmankalpeaksi.
— Isäsi ja minun isäni.
— Vai niin. Hyvä on.
— Kuulitko, taatto! Iro sanoi: "hyvä on"! huudahti Joron poika.
Iro pyörähti gornitsaan ja painautui nyyhkyttäen vuoteelleen, mutta kun näki äitinsä ovelta kurkistavan, hypähti jälleen pystyyn, pyyhkäsi silmiään ja lähti sanaa puhumatta korjailemaan tsaijukompeita pirtin pöydältä.
* * * * * Heinäjärveläiset läksivät seuraavana päivänä luvaten saapua suuren hääkansan kera hyvissä ajoin, jo puolentoista viikon päästä.
Kuumeisella kiireellä alkoi nyt häitten valmistaminen, ja kymmenkunta kylänneitosta kutsuttiin oman väen avuksi morsiuskapioita ompelemaan.