— Ja kohta ollaan Jumalan eväissä! Nämä omat ei pitkällekään riitä.
— Kaipa sitä jollain tavoin siitä pulasta selvitään.
— Olisipa kevät, kesä tai syksy, enhän puhuisi mitään. Mutta näin pahimman talven aikaan on asialla monta kovaa puolta!
— Hyvältäpä kumminkin tuntuu, ettei enää olla kärppävaaralaisia!
— Hyvältä, hyvältä! Mutta kas, mikäs tuolla hankea pitkin painelee?
— Susi!
— Susihan siellä!
Nopeasti kiinnittävät pojat rensselin sekä pyssyn harteilleen ja nousevat suksille, alkaen kiivaasti hiihtää petoa kohti. Otus tekee mutkan ja katoaa suonsaarekkeeseen. Pojat tuiskuna perästä. He joutuvat jo jäljille.
— Pienipä on jäljistä päättäen!
— Pieni näkyy olevan! Mutta eihän nämä näytä suden jäljiltä ollenkaan! virkkoi Paavo.