— Ahma?
— Ai, ahmahan se taitaa ollakin!
Pojat painelivat tarmokkaasti, minkä vain pehmeässä lumessa pääsivät, mutka panipa se huohottamaan. Ajo jatkui kiivaana monta tuntia. Aina joskus vilahti peto näkyviin, pujahtaessaan suonsaarekkeesta toiseen. Väsymättöminä hiihtivät takaa-ajajat perässä. Heitä kannusti huomionsa, että välimatka oli silminnähtävästi lyhentynyt. Pehmeä lumi upotti, tehden hiihtäjille suurta haittaa, mutta pedolle vieläkin enemmän.
Yht'äkkiä pojat näkivät takaa-ajettunsa noin puolen virstan päässä kätkeytyvän myrskyn kaataman petäjän latvaoksiin. He hiihtivät tulista vauhtia suoraan sitä paikkaa kohti ja lähelle saapuessaan alkoivat tarkkaan tutkia tummia kohtia kaatuneen puun alla. Paavolla oli pyssy laukaisuvalmiina kädessään. Kas, eikös siellä liikahtanut jokin! Paavo kohotti pyssyn poskelleen ja oli juuri laukaisemaisillaan, kun äkkiä pyssy kirposi Erkin nyrkin iskusta kauas hankeen.
— Lukki! huusivat molemmat pojat yhteen ääneen ja jäivät hämmästyneinä töllistelemään koiraa, joka samassa arkaillen tuli näkyviin oksien alta.
Mitään saalista he eivät ankaran hiihtonsa palkaksi tällä kertaa saaneet, mutta suurempi ilo kuin parhaimmastakaan saaliista oli heillä nyt nähdessään rakkaan metsästystoverinsa luonaan täällä kaukana erämaassa. Nythän sen palauttamisenkin voi rehellisellä omallatunnolla sanoa mahdottomaksi.
— Lukki, Lukki, Lukki! he alkoivat huudella, mutta koira oli kovin arkeillaan eikä tahtonut tulla luokse.
Pojat koettivat jos miten, mutta aina kun he yrittivät ottaa sitä kiinni, hyväilläkseen, pyörsi se sivuun. Kun muu ei auttanut, niin pojat katsoivat parhaaksi ryhtyä jatkamaan äsken keskeytynyttä ateriaansa. He istahtivat siis suksilleen jälleen, siitä tuon tuostakin huudellen ystävällisiä sanoja koiralle. He tunsivat itsensä liikutetuiksi koiran kiintymyksestä ja uskollisuudesta. Vaikka he eilen olivat lyömälläkin koettaneet karkoittaa sitä takaisin, oli se kuitenkin salaa seurannut heitä, ja siinä se nyt oli luultuna "petona" heidän luonaan.
Syödessään pojat koettivat vielä leivänpalallakin houkutella koiraa, mutta yhtä huonolla menestyksellä.
Niin he taas läksivät hiihtämään eteenpäin ja näkivät ilokseen, että Lukki seurasi mukana, pysytellen kuitenkin "tarpeellisen" välimatkan päässä heistä.