— Ja sinä Paavo! Suuressa kiitollisuuden velassa minä olen sinullekin. Ikäni olisi tuntoani kaivellut, jos minä isäntäni hevosen olisin surman suuhun saattanut. Sama, minkä sanoin Erkille, olkoon sanottu myös sinulle.
Liikutetuin mielin tarkkasivat isäntä ja emäntä rengin puhetta, tietäen hänet mieheksi, joka ei hevillä tunteitaan paljastele eikä lupauksia anna, mutta joka aina on mies seisomaan sanojensa takana.
* * * * *
— No nyt ois sauna valmis! kuuluu samassa piian ääni pirtin ovesta.
— Sauna! Ahhah! Nytpä se onkin paikallaan, jos koskaan! myhäili isäntä, kuin toisten puolesta, arvaten hyvin millä mielellä koskessa kylpeneet tulevat kipuamaan saunan suloisille lauteille.
Ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa. Viskattuaan liiat vaatteet pirtin penkille kaikki miehet nyt painuivat saunaan, nauttimaan löylyn terveeksitekevästä ihanuudesta.
Toisten jo lauteitten lämpimässä kyykötellessä isäntä vielä viipyi hetkisen alhaalla kiukaan luona, kytevän hiiloksen ääressä keitellen koskessa kylpeneille "roppia" viinasta, johon sekoitti kanvärkkiä ja hiukan ruutia. Sitä hän sitten antoi pojille kupillisen mieheen, kivuten itsekin viimein lauteille toisten iloon.
V.
Pojilla oli Suininkijärven talossa hyvä olla. Koko väki päivä päivältä kiintyi heihin yhä enemmän, puhumattakaan Antti-rengistä, josta jo oli tullut poikien alituinen ja mieluisa kumppani. Työtä he tekivät väsymättä, kiitollisina isäntäväen hyvyydestä. Joskus taas kiertelivät metsiä mielihommissaan, riistaa pyydellen. Toivatpa he niiltä matkoiltaan kevään kuluessa kotiin kaksi karhuakin, joista palkkioksi isäntä antoi Paavolle sievoisen rahasumman sekä Erkille yhden rihlapyssyistään.
Pojat tunsivat itsensä ylenmäärin onnellisiksi. Erämaan kaipaus ja sen elämän viehätys kyti kyllä yhä heidän mielessään, mutta silti päättivät he toistaiseksi viipyä talossa. He tunsivat melkein velvollisuudekseen viipyä ainakin kiireimpien kesätöiden, heinänteon ja elonleikkuun yli, saadakseen siten tuntuvammin palkita kaiken kokemansa hyvyyden. Voisivathan he sitten parhaan syysmetsästyksen alkaessa siirtyä erämaaneläjiksi suurille selkosille, yksinäisille saloille, jonne veri tuntui vetävän.