— Milläs sen todistatte?
— Jumala ja puhdas omatuntomme on meillä parhaat todistajat!
— Ne on molemmat huonoja todistajia käräjätuvassa, veti poliisi pilkallisesti.
Tämän kuultuaan hypähti Erkkikin seisaalleen, astui tiukasti poliisia kohti ja sähähti:
— Elkää tehkö pilkkaa! Ja hävetkää syyttäessänne rehellisiä ihmisiä moisista rikoksista!
— Kas, kas! Tämäkös se on toinen näistä nulikoista? Elähän sähise, veliseni! Enhän minä syytä mistään. Kärppävaaran isäntähän se syyttää. Onpa vielä luvannut palkkionkin teidän kiinniottamisestanne.
Pojille tämä oli kuin pahaa unta. He tunsivat suurta häpeää jo siitä, että heitä voitiin syyttää moisista konnuuksista.
— Vai tässä ne nyt on, nämä veijarit, jatkoi vielä poliisi.
— Elkääpäs häväiskö kunnon poikia, kävi isäntä väliin. — Minä luotan täydellisesti heidän puheeseensa ja olen valmis maksamaan Kärppävaaran isännälle sovintoa, hänen vaatimansa summan. Ilmoittakaa se hänelle ja antakaa poikain olla rauhassa.
— Ei käy laatuun. Kyllä minun täytyy vangita heidät. Murhapoltto on ankara rikos.