He eivät vielä kuitenkaan olleet päässeet uneen, kun kuulivat yht'äkkiä Lukin tiukasti haukkuvan lähistöllä.
Pojat hypähtivät ovelle kuuntelemaan…
Sieltä mäenrinteestä se kuului, ja yhä kiivaammaksi tuntui käyvän.
— Mikähän siellä nyt? Lukki ei valetta hauko! Paha, kun sittenkin jätimme pyssyt kotiin!
Asestautuen seipäillä pojat varovasti alkoivat hissutella haukun kuuluntaa kohti. He näkivät jo koirankin. Se ärhenteli kiivaasti tiheän katajapehkon kupeella, kiepsahtaen tuon tuostakin puolelta toiselle.
— Enhän näe otusta mitään! kuiskasi Erkki.
— En minäkään!
— Mahtaisiko olla mäyrän tai ketun pesä?
— Mikähän lie.
Seipäät lyömävalmiina he yhä lähenivät epäilyttävää katajikkoa.