— Käpäli.
— On kai kylässä kauppamies?
— On niitä kolmekin! A ketäpä te olette?
— Erakkojärveltä ollaan! Ja tultiin tänne jauhojen hakuun.
— Erakkojärveltä! Enpä tunne moista paikkaa, mahtaa loitoss' olla täältä. Samapa se! Vai jauhoa etsitte! Sitä on meillä, veljet! On sitä minullakin myytäväksi asti. Talvella toin Kieretistä. Olen pikku kauppias minäkin, Jehhiimei Rotoni.
— No hyvä juttu! Sittenpä tässä ollaankin oikeaan kylään ja vieläpä oikeaan mieheenkin osuttu!
Saavuttuaan kylän rantaan pojat kipusivat ukon jäljessä rinnettä ylös läheiseen taloon, jossa joukko uteliaita naamoja jo heitä tirkisteli valkokaiteisten akkunaruutujen takaa. Talon kaikki rakennukset, pirtit, navetat, tallit, olivat yhdessä salvoksessa ja saman katon alla, niinkuin pojat kuulopuheista tiesivät Karjalassa tavan olevan. Ukko johti heidät nyt ulko-ovesta hämärään vajantapaiseen, siitä portaita ylös sintshiin [= etehinen] ja vihdoin pirttiin. Heitä vastaan kävi nyt emäntä ja pari nuorta tyttöstä, kaikki kätellen ystävällisesti ja saatellen heti kyselemättä pöytään tsaijun ja kolatshujen [= rinkeli] ääreen. Kotvasen pakistua veljekset alkoivat tehdä ostoksiaan, sijoitellen laukkuihinsa jauhojen lisäksi vielä suolaa, kahvia, sokeria, pari pakettia teetä ynnä muuta, mitä katsoivat tarvitsevansa. Olivatpa nyt hyvään tarpeeseen Suininkijärven isännältä saadut rahat, eikä niistä mennytkään tässä vielä edes neljättä osaa.
Asiansa toimitettuaan pojat aikoivat heti lähteä takaisin, mutta eihän sieltä niin vain päässyt. He eivät tunteneet vielä Vienan-Karjalan erämaankylän vierasvaraisia tapoja.
Heidän täytyi nyt käydä vuoron jälkeen kylän jokaisessa neljässätoista talossa. Heitä syötettiin ja juotettiin. Olipa silloin kalakukkoja, piiraita jos minkälaisia, rinkeleitä ja muuta hyvää pöydät kukkuroillaan jo odottamassa, heidän aina uuteen taloon saapuessaan. Vastapalvelukseksi heidän taas piti kertoa maailman kuulumisia. Eihän heillä niitä tosin paljoakaan ollut tarjottavana, kun he jo monta kuukautta olivat muusta maailmasta erossa olleet, mutta tiesiväthän he viime talven aikuisista suuren maailman tapahtumista sentään kaikenlaista, ja sitä he nyt parhaansa mukaan kertoilivat halukkaille kuulijoille, joille tiedot olivat kaikesta huolimatta mitä tuoreimpia uutisia.
Pojat olivat aivan ihmetyksissään kohtaamastaan ystävällisyydestä.
Heitä ihan liikutti ihmisten sanomaton hyväntahtoisuus.