Talven viimeinen pakkas-aika oli ohi. Kevät läheni. Hanget alkoivat kestää.
Silloin valjastivat Erakkojärven miehet porohärkänsä pikku rekien eteen, kuormaten ne kukkuroilleen riistaa sekä taljoja kotoisista säilöistään, ja läksivät viemään niitä ukko Rotoselle, rahaksi muuttamista varten.
Hauskaltapa heistä tuntuikin taas päästä pistäytymään Käpälin ystävällisissä ihmisissä. He eivät olleetkaan siellä käyneet sitten joulun. Ja varsinkin Erkillä tuntui olevan sinne kiire. Monena aamuna, vaikk'eivät hanget vielä kestäneetkään, hän oli vanhemmalta veljeltään kysellyt: "Eiköhän jo lähdetä niitä nahkoja viemään?" — "Vai nahkoja viemään! Etköhän tarkoita Iroa katsomaan?" oli silloin Paavo aina suu hymyssä vastannut.
No nyt oli viimeinkin lähtöhetki edessä. Ilves-Matti jäi kotimieheksi koirien kanssa.
Kepeästi viilettivät porot liukkaalla hangella, miesten kannaksilla seisten niitä ohjatessa. Matkan Käpäliin he olivat laskeneet näin talvikelillä kolmeksi peninkulmaksi; kesällä tuli lähes peninkulmaa pitemmältä.
Nyt he ajoivat sen kuormineenkin vajaassa kolmessa tunnissa, heläyttäen tiukuineen keskelle iloista Käpälin kylää, ennenkuin aurinko kerkisi keskipäiväksi vielä hankia pehmentää.
Vastaanotto oli taas yhtä sydämellinen kuin ennenkin.
— Kovin on jo vuoteltu! Kovin on kaivattu! kuului ystävällisiä huutoja sieltä täältä.
Tällä kertaa veljekset eivät kuitenkaan kerinneet kauan kylässä viipyä. Toimitettuaan kiireimmät asiansa ja kun Erkki oli saanut ensimmäiset kaihonsa tunteet sammutetuiksi Iron seurassa, kiiruhtivat erakkojärveläiset taas jo saman päivän iltana heti hankien kovetuttua lähtemään saloilleen, keräilemään varastojaan riistalavoista, joita heillä oli ympäri pohjoista Vienan-Karjalaa. He ottivat nyt mukaansa Käpälistä vielä kaksikymmentä poroa saadakseen kaikki varastot määräpaikkoihinsa ennen kelirikon tuloa. Nuoret miehet kilvan pyrkivät Erakkojärven riistaruhtinaitten ajomiehiksi. Kaikki olisivat tahtoneet päästä näitten urheain metsänkävijäin mukaan, vaikkapa vain riistankeruuretkellekin. Kertomukset heidän pelottomuudestaan ja mainiosta metsänkäynti- ja ampumataidostaan alkoivat jo lumota kansaa laajoissa seuduissa. Tuhansia juttuja heidän retkistään ja seikkailuistaan tiedettiin kertoa, ja luonnollisesti kasvoivat nämä jutut kertoja kertojalta, kylä kylältä eteenpäin vieriessään.
Illan suussa Erakkojärven miehet lähtivät pohjoisille saloille, kuuden ylpeydestä säteilevän nuoren miehen seuraamina.