Heti sen päätyttyä hän riensi miesparveen, sytytti piippunsa ja kysäsi kuin sivumennen vain:
— Kukahan mahtoi olla tuo uusi tulija? Häntä en muista ennen nähneeni.
— Ai, tuo sarkatakkipoikako! Tuo pahasilmäinen! Se on Joron poika
Heinäjärvestä ja kai tullut isänsä kauppa-asioissa Rotosen luokse.
He ovat hyviä ystävyksiä ja vanhoja liikekumppaneita, ukko Rotoni ja
Heinäjärven Joro, vastasi muuan miehistä.
Joutuessaan taas Iron läheisyyteen Erkki puoliksi kuiskaten lausui, osoittaen samalla Joron poikaa:
— Sinä kalpenit, kun tuo mies tuli sisään!
Tyttö säpsähti ja pyörsi muitten tyttöjen joukkoon, vastaamatta mitään.
— Tässä taitaa nyt olla sipulia siirapissa! tuumi Erkki itsekseen. — Sanoihan tyttö kuitenkin minulle tahtovansa tulla! läikähti kaikesta huolimatta hänen mielessään riemullisesti. Mutta…! Mitä mahtoi merkitä se "mutta"?…
— Hehei! Erakkojärven Erkki! Tulepa ottamaan taas paukaus Kieretin kirkasta helmeä kontionkallosta! huusi Varahvontta Sirkeini, tarttuen samalla Erkkiä olkapäähän ja kiskoen häntä nurkkaan päin, jonne pöytä oli siirretty kisaajain tieltä.
Varahvontta kohotti kallomaljan huulilleen, otti aika kulauksen, ähkäsi ja tarjosi Erkille. Mutta tämä kostutti vain hieman kieltään ja siirtyi sitten sintshin portaille, polttaakseen rauhassa piipullisen sekä jatkaakseen omia mietteitään.
Tuskin hän oli siinä kuitenkaan vielä montaakaan sauhua kerinnyt vetää, kun kuuli vieressään ukko Rotosen ystävällisen äänen.