— Mitäpä tässä istut, poikasein? Etkö kuule, kuin pirtissä jo kadrilliin käydään?
— Kiva oli tshuliluikka juuri! Enpä kadrilliin mieli tällä kertaa lähteä!
— No, no! Mikäs poikaan nyt on mennyt? myhähti isäntä, aikoen samalla lähteä pirttiin.
Mutta silloin kohosi Erkki seisaalleen ja lausui vakavasti:
— Ukkosein! Käyhän tänne saraille! [= tallin tai navetan ylinen]
Minulla olisi vähän pakisemista kanssasi.
Ukko vavahti ja yritti kaikesta huolimatta jatkaa matkaansa hätäillen:
— En kerkiä nyt, poikasein! Täytyy muorille jouduttaa sokerit tästä, jotta saa tshaijut pöytään!
— Anna tshaijun vuottaa! En sinua montakaan hetkeä viivytä. Minun täytyy saada heti asiaani selvyys, ja luulen, että sinä sen voit antaa!
— Minä? minä? hätäili ukko käyden yhä rauhattomammaksi.
— Niin juuri! Käyhän vain nyt tänne!