— Niin, hyvinhän tähän sovitaan, yhtyi Ilves-Mattikin puheeseen.
— Sovitaan, sovitaan! Mutta eiköhän se uusi pirttikin olisi hyvä olemassa? Eihän sitä tiedä, eikö tämäkin joskus maailmassa saattane käydä ahtaaksi. Miksi kuluttaisimme aikaa hukkaan? Nyt, kun mitään muuta tiettävää työtä ei ole eikä ainakaan pariin viikkoon vielä kunnolleen kalastamaankaan päästä tästä, olisi mielestäni pirttirakennuksen aloittamiseen varsin sovelias aika.
Muutaman päivän harkittuaan asiata hyväksyivätkin miehet Erkin ehdotuksen, ja nyt alkoi Erakkojärven rannalla ankara kirveitten kalske.
Kevätkalastuksen alkaminen kylläkin hiukan hidastutti työtä, mutta kun Erkki usein yökaudetkin huhki rakennuksellaan, valmistui pirtti jo kesäkuun puolivälissä, joutuen juhannukseksi asuttavaan kuntoon.
Kunnon savupirtti siitäkin tehtiin, ja kaikin puolin karjalaiseen malliin, runsaine pienine ikkunoineen, sillanaluskarsinoineen, runtukoineen, ovenpäällisine makuulavoineen j.n.e.
Asumaan ei siihen kuitenkaan siirrytty. Ei edes Erkkikään sinne muuttanut, vaikka hän sen aikaansaamista niin innolla oli puuhannutkin. Kaikki tuntuivat paremmin viihtyvän vanhassa savuttuneessa pirtissä, joka heitä jo oli suojannut niin monelta pakkaselta, pyryltä ja sateelta, jossa he niin lukemattomia rattoisia hetkiä olivat takan loimutessa viettäneet, ja jossa jokainen seinähirsi tuntui hehkuvan vanhaa erämaan henkeä kiiltomustasta pinnastaan.
* * * * *
Kesäkalastus oli parhaimmassa käynnissään. Ilves-Matilla ja Paavolla oli täysi työ peratessaan ja suolatessaan, mitä Erkki pari kolme kertaa päivässä toi kokemistaan pyydyksistä.
Heillä oli nyt jo oikea venekin järvellään, tuotu talvikelillä
Käpälistä. Sillä Erkki nyt meloskeli päivät päästään pitkin
Erakkojärveä, katiskalta katiskalle ja verkolta verkolle.
— Mitä ihmettä se siellä kaiket päivät puljailee! virkkoi Ilves-Matti monasti Paavolle. — Eihän pyydysten kokeminen vie kuin korkeintaan pari kolme tuntia päivässä, mutta siellä se poika vain soutelee aamusta iltaan.