Iro hääräili kalpeana ja äänettömänä teepöytänsä äärellä.
— No mikäs sinut näin vielä joulujen alla ajoi tälle pitkälle taipaleelle? kysyi emäntä.
— Tulin tiedustelemaan, joko morsiani on valmis lähtemään…
— No mikäs sinulle nyt niin kiire on tullut? katkaisi isäntä.
— Maammo tahtoo miniätä, taatto tyttöä talohon!
— Eipä kai nyt sentään enää ennen joulua?
— Ensi pyhänä aikoivat tänne saapua häihin, jotta jouluksi saisin nuorikon kotihini. Mutta en halua tässä kaikkien kuullen ryhtyä asioitani selvittelemään. Käykääpä isäntä gornitsaan, pakisemme siellä tarkemmin. Ja sinä myös, Iroseni.
Samassa hän sieppasi tyttöä ranteesta, muljautti ilkeästi Erakkojärven Erkkiin ja katosi gornitsaan, työnnettyään tytön sinne edellään. Isäntä asteli verkkaan perästä ja veti oven kiinni.
Hetkisen kuluttua avautui ovi. Iro hypähti pirttiin, kiertyi äitinsä kaulaan ja nyyhkytti:
— Ei vielä! En voi lähteä vielä! Jos nyt pakotat, maammoseni,