Silloin joutuivat käpäliläiset vuorostaan kauhun valtaan, ja he pyytämällä pyysivät, rukoilemalla rukoilivat, etteivät Erakkojärven miehet, joiden pelottomuuteen ja neuvokkuuteen he täysin luottivat, lähtisi kylästä, ennenkuin saataisiin varmuus rosvojen poistumisesta toisille seuduille, tai mikä vielä parempi, saataisiin heidät kiinni. Vartavasten rosvonajoon olivat Suurjärven miehet lähteneet, ja he myös puolestaan pyysivät erakkojärveläisiä, joiden maineen hyvin tunsivat, jäämään avukseen.
Miehet jäivätkin, ja varsinkin Erkki erittäin mielellään, sillä nythän hänelle tarjoutui oikein monipäiväinen tilaisuus Iron kanssa jutteluun, jota niin harvoin oli ollut. Hyvillään oli Käpälin väki, erikoisesti Rotoset ja ennen kaikkia Iro. Hän aivan säteili iloa, nähdessään miesten pyörtävän takaisin pirttiin.
Nyt asetettiin kaikille kylään johtaville teille vartijoita. Viisi yötä ja viisi päivää oltiin lakkaamatta vahdissa, mutta rosvoista ei näkynyt jälkeäkään.
Kylä rupesi rauhoittumaan, ja Erakkojärven miehet päättivät lähteä kotiinsa. Näytti kyllä nousevan pyry, mutta se ei heitä peloittanut, tunsivathan he tien puu puulta, sadat kerrat kuljettuaan.
He laskeutuivat pulkkiinsa ja heläyttivät iloisesti matkaan, mutta tuskin he vielä olivat päässeet jäälle, kun kuului pyssyn laukaus läheisen venetalaan nurkalta, ja sieltä pöllähti savupilvi hämärtyvään iltaan. Samassa huomasivat Paavo ja Ilves-Matti edellään ajavan Erkin pulkkineen kaatuvan.
Paavo arvasi luodin osuneen Erkkiin ja riensi veljeänsä katsomaan, mutta Ilves-Matti viiletti kuin hirvi hankea pitkin sala-ampujaa kohti.
Saapuessaan talaan luokse hän näki kahden miehen parhaillaan olevan hypähtämässä suksille. Toisen kasvojen piirteetkin hän selvään erotti. Olisipa hänellä nyt ollut ase kädessään, niin varmaan molemmat niistä olisivat hangelle kepertyneet. Nyt hän sen sijaan koetti nyrkkeineen päästä heihin käsiksi. Toinen miehistä oli jo pakoon hiihtämässä, mutta toisen suksenperille kerkisi Ilves-Matti hyppäämään, saaden kuitenkin samassa semmoisen iskun pyssyntukista, että tupertui polvilleen.
Kylässä tapauksen nähnyt väki riensi nyt avuksi, mutta sillävälin ehtivät sala-ampujat metsänlaitaan, kadoten sinne, ja turhaa olisi ollut pyryssä ja pimenevässä illassa koettaa heitä enää tavoittaa. Muutamia laukauksia heidän peräänsä kumminkin ammuttiin, mutta tuskin ne lienevät kohti käyneet, pitkän välimatkan ja hämärän vuoksi.
Kaikki riensivät nyt katsomaan, miten Erkille oli käynyt, mutta ennenkuin he vielä ehtivät luokse, näkivät he Erkin reippaasti kääntävän pulkan kohalleen, pyörtävän ympäri ja lähtevän ajamaan heitä vastaan.
— Hei, miten kävi? Ampuivatko sinua? — Niinhän tekivät! Olkapäähän taisi raapaista vain! vastasi Erkki.