Tultiin Rotosen pirttiin takaisin. Erkki astui edellä olkapää veressä, veljensä ja Ilves-Matti sekä joukko kyläläisiä perässä.
Haavasta vuoti verta armottomasti. Varahvontta Sirkeini tunkihe asiantuntijana sitä tutkimaan.
— Luunvikaa ei ole tullut, Jumalan kiitos! Luoti on mennyt olkapään vierestä hauislihaksen liepeitse ja sattunut käsivarren suureen verisuoneen. Tästä ei tavallisella raudanluvulla selvitäkään! vakuutti hän kotvasen kuluttua.
Luettuaan kuitenkin varalta ensin raudanluvun, sen kaikille tutun, hän riensi kiireesti kotiinsa noutamaan sieltä tarpeellisia yrttejä ja voiteita.
Veren vuoto oli aivan tavaton. Ukko Rotoni ja Iro koettivat parhaansa mukaan sitä tuketa tilapäisesti, kunnes ukko Varahvontta joutuisi takaisin. Huolestunut ilme oli kaikkien kasvoilla, eniten Iron. Ilves-Matti vain oli hymyssä suin, ja virittäen piippuaan hän lausui verkkaan:
— Elkää hätäilkö! Kyllä se poika sen kestää!
Samassa saapui Varahvontta. Hän painoi haavaan kirpeitä yrttejä, siveli salavoiteitaan päälle, veti tiukasti puhtaat liinaset käsivarren ja olkapään ympäri sekä lausui vakavasti, tuon tuostakin ponnekkaasti puhkuillen:
"Jos et sie sitä totelle, viel' mie keksin uuvet keinot, arvelen yhen asian.
Tappo isän, tappo äitin, tappo Jiesuksen Kristuksen. Seiso veri niinkuin seinä, niinkuin miekka meressä, impi koskessa isossa! Tyyvy, täyvy Tyrjänkoski, jos et tyyvy, niin tyrise! Kuiva moa! Kuiva taivas! Kuiva sie kuivemmaks' sitäki vielä! Ota syli silkkiniittä, ompele haava allakuulumattomaks, päällätuntumattomaks, keskell' on kivuttomaksi Vanha akka rautahammas, survo rautasuurimoita, tules töitäs tunteman, pahojas parentamah, hyväksi kohentaman, työnnäs helvetin tulehe, pahan vallan valkiah!"
Illan kuluessa huomattiinkin verenvuodon heikkenevän ja vihdoin lakkaavan. Raukeaksi se kuitenkin oli miehen vienyt. Pian hän painuikin uneen, Iron vielä pitkän aikaa istuessa lähistöllä, siltä varalta että haavoittunut sattuisi jotakin tarvitsemaan.