Iro hypähtää… Kenpä sen sanoi?…
Seinäsammal sen sanovi, Seinän hirsi hiiskahtavi, opastavi oobrasaiset [= jumalankuvat] kultakuvat kuiskoavi, neitsyt neuvovi ylevä.
Iro tuntee rinnassaan voimakkaasti läikähtävän.
Taistele onnestasi!
Minä? Minä? Minä? hän kuiskaa vavisten. Onko minullakin oikeus taistella onnestani? Onko minullakin oikeus vastustaa minulle määrättyä kohtaloa?
— On! On! On! huutaa veri hänen suonissaan…
* * * * *
Kauan hän siinä istuu mietteissään, värttinä raukeaa polville. Ilta hämärtyy. Pirtin ilma alkaa hänestä tuntua tukahduttavalta. Hän heittää peskin [= poronnahkaturkki] ylleen ja rientää ulos.
— Myöty neiti! kirahtaa ovi auetessaan.
Iro säpsähtää, läimäyttää oven kiinni, hypähtää suksilleen.