— E-en! vastasi ukko.
— Enkä minäkään! sanoi hänen eukkonsa.
— No, kun ette muista, niin jahka sanon, millä voitte meidät nyt palkita, kyllä sitten muistatte! Voitte meidät palkita siten, että annatte meille anteeksi — saunanne palon aiheuttamisen ja Lukin karkaamisen meidän mukaamme.
— Paavo ja Erkki! huudahtivat isäntä ja emäntä yhteen ääneen.
— Niin! vastasivat veljekset. Hetkisen kuluttua jatkoi taas Paavo:
— Me tahdomme nyt tavalla tai toisella selvittää välimme teidän kanssanne.
— Voih, kaikki olkoon selvänä meidän puolestamme, jos vain siihen tyydytte! sanoi isäntä, äänessä omituinen liikutuksen väre, jollaista veljekset eivät koskaan ennen siinä muistaneet kuulleensa.
— Lyödäänpä sitten kättä ensi sovinnoksi ja ajetaan Aikkilaiseen puhelemaan lisää sekä saattamaan näitä miehiä talteen. Ne ovat Arkangelista karanneita kuuluisia rosvoja, joita jo parikin eri kertaa olemme olleet takaa-ajamassa Vienan puolella rajaa.
Aikkilaisesta lähetettiin renkipoika heti Kuusamon kirkolle ruununmiehiä noutamaan.
Heidän saapumistaan odotellessa selittivät Paavo ja Erkki juurta jaksain, miten saunan palo ja koiran mukaanlähteminen oli tapahtunut.