POHJOLAN POIKIA
Kaksi kertomusta perimmästä pohjolasta
Kirj.
LAURI HANNIKAINEN
Helsingissä, Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus, 1916.
Muuan joulu Muotkavuomassa.
Muotkatunturien takana, kaukana Lapissa, Muotkavuoman lappalaiskodassa, sielläkin joulua odotettiin. Kodan isäntä, porolappalainen Iisko Muotkavuoma ja hänen vaimonsa Inka olivat jo viikko sitten ajaneet poroillaan jouluostoksille Ruijaan, sekä kaksi pojista, Matti ja Jouni pari päivää sitten samoille asioille Inarin kirkolle. Nuorin perheenjäsenistä, kymmenvuotias Aslak, oli yksin jäänyt kotimieheksi.
Kota oli suuri ja lämmin, turpeista rakennettu, lumella paksusti päällystetty ja porontaljoilla vuorattu sisältä. Hyvä oli siellä Aslakpojan tulen äärellä taljoilla makailla. Aika tahtoi vaan käydä pitkäksi yksin ollessa, kun ei ollut kunnon työtäkään mitä tehdä.
Luonnossa vallitsi Lapin yö, pitkä ja katkeamaton. Keskipäivälläkään tuskin valonkajastusta taivaalla näkyi. Tähdet vain tuikkivat ja revontulet taivaankannella räiskyivät.
Lämmin poronnahkapeski yllään Aslak usein painautui kodan ovesta pihalle, silmäili suuntaan ja toiseen sekä kuunteli eikö porokellon kilkahtelua edes jostakinpäin kuuluisi!