Ja Aslak pui pientä nyrkkiään miestä kohden.
Matti loi äitiin päin kirkkaan avoimen katseen ja virkkoi:
— Äitihän on itse opettanut, että jouluna tulee olla hyvä kaikkia kohtaan ja onhan äiti muuten kertonut Inarin rovastin sanoneen, että oikean ja jalon ihmisen pitää aina vihamiehelleenkin olla hyvä.
Äidin silmät kyyneltyivät: Hän painui kotaan, jossa jouluateria paisteineen, puuroineen ja monenmoisine Ruijasta tuotuine joulumakeisineen jo olikin valmiina tulijoita odottamassa.
Isä ja pojatkin tulivat sisään ja asettivat taljoille lämpimään nurkkaan Rosvo-Kallen, joka taas näytti olevan tainnuksissa. Siinä hän kuitenkin pian avasi silmänsä, katseli hämmästyneenä ympärilleen ja vihdoin virkkoi:
— Onko se totta mitä tuo poika matkalla minulle sanoi?
— Mitäs sinä Matti olet hänelle sanonut?
— Minä vaan kerroin, että olemme häntä armahtaneet ja ottaneet hänet kotiamme joulua viettämään.
— Totta on, mitä poikani on sanonut, sen vakuutan. Hänen pyynnöstään sinut armahdin ja nyt emme muistele mitään tapahtuneita tällä kertaa, vaan käymme heti käsiksi ateriaan.
Rosvo ummisti silmänsä pitkäksi aikaa. Talonväki istui tulen ympärille alkaen syödä.