— Mitäs se Jouni siellä oikein huitoo? Näetkö Matti? kuiskaa Aslak. Lämpimikseenkö?
Kas tuota hurjapäätä, kun on uskaltanut alimmille oksille! Jospa ne vielä katkeisivat ja poika tipahtaisi petojen kitaan! Mutta mitä se oikein puuhaa? Eikös vain uskalikko härnää susia pitkällä oksalla.
— Niin tekee!
Ja on varmaankin sitonut puukon oksan päähän, koska ne noin kiljahtavat aina piston saatuaan.
Matti ja Aslak hiipivät lähemmäksi. Laskeutuvat hangelle, tähtäävät ja laukasevat. Susista kaatuu kaksi. Muut säikähtävät, lakkaavat ulvomasta ja sitten äkkiä hyökkäävät pyrynä ampujia kohti.
Nopsasti lataavat pojat uudelleen ja laukasevat taas.
Yksi kaatuu. Toinenkin kierähtää, mutta nousee pystyyn ja heittäytyy suoraan Mattia kohti. Lataamiseen ei ole enää aikaa, pojat turvautuvat pitkiin puukkoihinsa, asettuvat selkä selkää vasten ja iskevät raivoisasti. Kaatuu pari sutta, mutta toiset tunkevat entistä hurjemmin päälle.
Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti lyövät pojat.
Samassa kuuluu pamaus! Jouni on laskeutunut puusta, rientänyt pulkalleen ja sinne jääneellä pyssyllään alkaa nyt paukutella omalta suunnaltaan. Sudet syöksähtävät taas häntä kohti. Hän tarttuu pyssyn piippuun, antaa sen tukista aika kolauksen ensimäiselle tulijalle ja alkaa huitoa puoleen ja toiseen minkä kerkiää.
Salaman nopeudella juoksevat Matti ja Aslak perästä ja iskevät hekin samoin pyssyillään. Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti lyövät pojat. Yhdeksän on kaiken kaikkiaan susista jo nurin ja vihdoin pakenee lauman jäännös.