"Jaa, miks'ei! Voihan sen saada ylimääräisen junan", sanoi asemamies, puoliksi leikillä.
"Mitä se maksaa?"
"Asemapäälliköltä voitte kysyä."
Kuurilainen meni luukulle.
"Ylimääräinen juna Nostolaan, mitä se maksaa?"
Asemapäällikkö kurkisti luukusta ja nähtyään kysyjän, nauroi hän että lellui ihravatsa.
"Vai niin! Se maksaa kuusisataa markkaa."
Kuurilainen kaivoi esille riittävän kasan kultaa ja hopeaa; ja ylimääräinen juna lähti, mikäs siinä auttoi.
Nostolan asemalle oli sähkötetty: Herra Kuurila saapuu ylimääräisellä junalla viittä minuuttia ennen postijunan tuloa.
Jo olivat ihmeissään pienellä maaseutu-asemalla. — Se on vähintäin kuvernööri, arvelivat ihmiset. Tavallista suurempi joukko kansaa oli asemalle kerääntynyt.