Kadulle päästyään tuumi Kuurilainen:
"Kyllä maarin kannattaa ottaa hyvät napsut tämän asian päälle."
Ja hän ohjasi kulkunsa kapakkaan.
* * * * *
Juna vihelsi, vaunut heilahtivat ja lähtivät vyörymään pengertä pitkin. Kuurilainen oli jo istunut vaunuissa hyvin rauhallisena, mutta vasta viimeisellä hetkellä muisti hän, että kapsäkkinsä, jossa oli viinalekku, oli unohtunut odotussalin penkille. Hän juoksi sitä hakemaan, mutta sillä ajalla lähti juna, ja hän jäi kun Jämsän äijä taivaasta.
"Nyt jäitte!" virkkoi asemamies.
Kuurilainen kynsäsi korvallistaan.
"Senkin vietävät, kun kehtasivat jättää. Siellä oli tavaroitakin jo minulla."
"Kyllä ne saatte takaisin, kun teette ilmoituksen, ellei pitkäkynnet ehdi niitä korjata", lohdutteli asemamies.
"Sepä se! Minun täytyy päästä vaikka lentämällä Nostolan asemalle siksi kuin tuo äsken lähtenyt junakin. Sinne tulee hevonenkin vastaan."