Asarias: No, mutta miten tässä sitten alottaisimme.
Kalle: Kuten sanottu, pannaan ilmoitus vielä tämänpäiväisiin iltalehtiin. Kaikki lehdet eivät niitä julkaise, mutta luulen, etteivät "Sorretun siipi" eikä "Heiluvat sanomat" sitä kieltäytyisi ottamasta.
Asarias: Mitäpä pitkistä puheista. Täällä on kynää ja paperia. Ala piirtää siis, sinä, joka äsken näytit taitoasi, lukemalla värsyn ulkoa.
Kalle: Sama tuo. Mutta miten kallis siitä tehtäisiin?
Asarias: Tämmöisissä asioissa en rahoja laske. Taksan saat itse määrätä.
Kalle: Onko 10 mk. liikaa?
Asarias: Ei tietenkään.
Kalle: (Syrjään.) Arvasinhan, että tästä ansaitsen viitosen. Summassa on jo puolet liikaa, vaikka komeammaksikin teen. (A:lle, katsoen kelloa.) Kello joutuukin. Ilmoitukset pitää olla painossa jo ennen k:lo 3:a. Siis! (Kirjoittaa sanellen.) "Hei ihanat immet! Kun näitä rivejä silmäilleet olette, kirjoittakaa vastaus eukkolaan pääsemistä odottavalle nuorelle miehelle. Vastaukset osotettakoot nimimerkille A.K. Karhunkatu 17, porras oikealle. Naimisen tarkoituksella. Pila kielletään. Joka tämän huomioonsa ottaa, lähettäköön valokuvansa ja osotteensa, sillä heti vastataan."
Asarias: Jospa nyt sitten luonnistaisi! Minä rakastin Riikaa, mutta (koomillisen surullisesti) hän…
Kalle: (Its.) Sehän näkyy taas Riikaansa muistelevan. (A:lle.) Minä pistäydyn tämän viemässä "Sorretun Siipeen". (Its.) Mutta minäpä tulenkin tämän ilmoituksen nojalla poikaa tyttönä riiaamaan. Siitä tulee soma juttu.